Tänään oli niin mukava etätyöpäivän aamu, että laitoin tytöt tarhaan jo heti aamusta. Itse tein hieman pihahommia siinä samalla ja kuuntelin lintujen laulua. Ehkä tytötkin kuuntelivat, en tiedä. Ainakin ne nauttivat olostansa lämpöisessä kesäaamussa.
Ne saivat aamupalansakin tänään tarhaan. Se oli aika hämmentävä tilanne niille selvästikin. Järjestäytyminen kipoille kesti melko kauan ja hölmistyneitä katseita heittelivät minulle. Ihan kuin olisivat kysyneet, että “Siis onko tää nyt varmasti mun kippo?” tai “Onko tää samaa kun muilla, varmasti?”. Tai ehkä ne kysyivätkin, että “Mitä ihmettä sä mamma nyt sekoilet? Meidän ruokapaikka on keittiössä! Dementiako alkaa vaivata? Tarviiko soittaa iskälle?”. Lopulta kaikki löysi opastuksella omalle kipolleen ja kipot saatiin tyhjiksi.
Sen jälkeen olikin vuorossa aamupäiväunet. Johan siinä oli tuota pihaakin tullut vahdittua sen verran, ettei sitä nyt enempää viitsi. Täydellä vatsalla!
Tässä muutamia kuvia elämästään nauttivista tiibetiläisistä.
