Pari viikkoa on mennyt kuin siivillä. Kirjaimellisesti meillä, koska Karavaanari-pentujen vauvaiän seuraamisen lisäksi meillä on huolehdittu mehiläisten sadon korjuusta ja talviruokinnasta.
Pennut ovat tässä parissa viikossa oppineet hirmuisesti uusia asioita. Silmät ja korvat kun aukesivat suurinpiirtein tarkalleen kahden viikon kohdalla, hiljeni sekin vähäinen itku pentulaatikossa mitä siellä oli ollut. Emo ei enää päässyt karkuun ja uteliaisuus ihmispalvelijoitakin kohtaan lisääntyi selvästi. Kovasti meitä mielellään tapittavat pienillä mustilla nappisilmillään ja tuimalla tiibetiläisen pennun ilmeellään. Jotenkin nämä ovat niin kovin totisia tässä vaiheessa ja samalla niin ihania. =)
Qoontip’s Caramba 
Qoontip’s Vankkuristi (Noel)
Kaikkiaan pentujen kanssa on kaikki mennyt todella helposti ja hyvin. Kukaan ei saanut nuhaa tai mitään muutakaan vaivaa, jonka takia olisi tarvinnut käydä yömyöhällä päivystyksessä. Olemme siis saaneet pidettyä pikkuiset vetoisessa talossamme riittävän lämpimässä eivätkä ole päässeet seikkailemaan pitkin kylmiä lattioita.
Kaikki kasvavat hyvin omilla käyrillään vaikka joukossa selvästi on isompaa ja pienempää pentua. Meidän pentueissa tämä on ihan tyypillistä ollut, ei siis siinäkään mitään poikkeavaa. Ollaan siis sormet ja varpaat ristissä kun toivomme, että kaikki menisi jatkossakin hyvin. Pahimmat ajat alkavat onneksi olla jo hiljalleen takanapäin.
Viikon päästä pentuset täyttävät 4 viikkoa ja niiden kotiehdokkaat saapuvat niitä katsomaan! He ovat kaikki odottaneet tapaamista jo pian pentujen syntymästä lähtien, joten aika on taatusti tuntunut pitkältä. Me haluamme tavata aina uudet kodit ennen kuin teemme lopullista päätöstä pennun myymisestä. Voin joskus spekuloida tätä menetelmäämme omassa postauksessaan tarkemmin, mutta pidämme tapaamista silmätysten erittäin tärkeänä. Jopa näin korona-aikana.
Kiitos kun luit postauksemme. Palataan taas pentulaatikolle!
Ihana, rakas ja niin odotettu pentue 🥰
Kiitos Aija! On nämä kyllä odotettuja täälläkin. <3