Loppuvuosi meni vauhdilla. Meidän kennelissä pentujen lähdettyä omiin koteihinsa lokakuulla keskityttiin arjen palauttamiseen jälleen normaaliksi. Uusia pentuja ei tällä kertaa jäänyt kotiin kasvamaan, joten normiarjen rakentaminen jatkui kotona olevien kuuden koiran ja kolmen kissan voimin.
Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen pennut muuttivat omiin koteihinsa.
Pennut ovat ihania, mutta laittaa laumaa ja sen rutiineja aina hieman erilaiseen asentoon. Meillä kun pennut kasvavat tässä kaiken perhe-elämän keskellä ja meidän kotimme on yhtälailla meidän eläimiemme koti, vaikuttaa se väkisin monenlaisiin asioihin. Vanhemmissa laumanjäsenissä Hipsussa, Lakussa ja Ellassa oli nähtävissä selviä stressin merkkejä syksyllä. Nyt otamme pienen breikin kasvatukseen ja suunnittelemme seuraavia pentuja vasta tämän alkavan vuoden syksylle (2021) tai ensi vuoden keväälle (2022).
Kaikenlaista sattui viime vuonnakin. Pääasiassa karvakakarat pysyivät terveinä paria poikkeusta lukuunottamatta. Lakulla (Revonhännän Jinga-Tinga) oli kova vuosi. Sen keväällä syntynyt ainokainen pentu kuoli ennen aikojaan alle 2-viikkoisena ja se aiheutti Lakulle selvästi hieman surua. Laku palautettiin omaan laumaansa mahdollisimman pikaisesti ja ei laskenut minua koko kesänä näköpiiristään suosiolla. Laku on aina ollut kovasti minuun kiintynyt ja itkee perään.
Loppukesästä Lakun käytökseen löytyi toinenkin selitys, kun Lakun napatyrä yllättäen päätti ruveta kasvamaan. Vatsaontelon rasvakudosta oli päättänyt ruveta tursuamaan ulos tyräportista. Muutamassa tunnissa tyrä kasvoi moninkertaiseksi ja juostuani eri lääkäreiden luona (päivystyksessä tietenkin, kuinkas muutenkaan) napa leikattiin Hämeenlinnassa Vethausissa aamuyöstä. Tämän leikkauksen jälkeen Laku on selvästi rauhoittunut, vaikka se edelleenkin on tämän lauman ehdoton energiakuningatar.
Myöhemmin syksyllä Laku kävi yhdessä Säteen (Qoontip’s Hellehattu) kanssa Kankaanpäässä lonkka- ja selkäkuvissa. Lakun lonkat olivat A/A eli täydelliset samoin kuin selkärankakin. Myös Säteen selkä oli täysin terve ja lonkat C/C. Mutta samalla katsottiin myös Lakun polvet. Sen edellisenä kesänä saama polvilausunto 1/0 muuttui yllättäen tulokseksi 2/3! Olen edelleen tästä aivan ymmälläni. Koirasta tätä ei mitenkään huomaa, polvet eivät ole ikinä menneet sijoiltaan. Ja Laku on kova tyttö pomppimaan, juoksemaan ja riehumaan. Kennelliiton polvipaneeliin sen voisi tietysti viedä, mutta katsotaan nyt. Meillä ei ole kiirettä minnekään. Tärkeintä on Lakun hyvinvointi ja siihen ei paneeli auta. Uusi tarkastus kuitenkin voisi olla koronan jälkeen hyväksi jolloin osaisin ehkä esittää oikeita kysymyksiä lääkärille mahdollisista hoitotoimenpiteistä tms. Tuolla tarkastuksessa syksyllä olin niin shokissa tuloksesta, että en osannut kysellä yhtään mitään.
Toinen viime vuoden sairastelija oli meidän Leijona-kissa. Leijona täytti kesällä 10 vuotta ja on aina ollut terve. Lääkärissä on käyty rokotuksilla ja kerran hammaskivenpoistossa. Nyt se rupesi joulunalla saamaan omituisia säpsähdyksiä unissaan. Saattoi vetää kaksi volttia karvat pystyssä ja oli aivan pelästynyt. Verikokeet ja virtsanäyte olivat onneksi puhtaat eikä kasvaimiakaan löydetty. Luultavasti kyseessä on epilepsia ja nyt on lääkitys siihen alkanut. Reilun viikon jälkeen lääke tuntuisi toimivan. Sormet ristissä toivomme parasta. Kontrolli on myöhemmin tässä kuussa.
Mukavana asiana me urakoitiin joulukalenteri meidän YouTube-kanavalle: Höpsöjen Jouluseikkailu. Se oli meidän joulukorttimme ja kevennyksemme korona-ajan ankeuteen ja ihmisten erilaiseen jouluun valmistautumiseen. Se on edelleen nähtävissä YouTubessa.
Seikkailun merkeissä toivotamme kaikille oikein mukavaa vuotta 2021!