Murrosikäinen koira ei tottele! Se ei kuule eikä näe mitään, mitä yritän sille viestittää! Onko tuttu tunne?
Kuten ihmislapsetkin, myös koirat koettelevat mielellään laumansa rajoja. Koirilla on sekä lapsuusikä ja murrosikä. Lapsuusiästä puhutaan, kun koira on suunnilleen 3-6 kk ikäinen ja murrosiästä sen ollessa 6-12kk. Toisinaan puberteettivaihe eli murrosikä voi jatkua jopa lähemmäs 2 vuoden ikään. Meillä tytöillä on tämä murkkuikä kestänyt yleisimmin siihen vuoden ikään asti, mutta muutamilla yksilöillä oireita on ollut havaittavissa lähes tuonne kahteen ikävuoteen.
Tässä artikkelissa keskitytään nimenomaan tähän murrosikävaiheeseen ja siihen liittyviin haasteisiin. Aihetta on tutkittu melko vähän, mutta tässä esitetyt asiat perustuvat omien kokemusteni lisäksi pääasiassa kahteen lähteeseen:
- Tiira, Katriina. Koirien käyttäytyminen ja persoonallisuus. Tammi 2019
- Kaimio, Tuire. Pennun kasvatus – Pennusta kunnon koiraksi. WSOY 2009
- Kaimio, Tuire. Koirien käyttäytyminen. WSOY 2007
Tiiran kirja pohjautuu vahvasti tutkimuksiin ja tieteellisesti todistettuihin faktoihin. Kaimion kirjat perustuvat niinikään tutkittuun tietoon, mutta myös kirjoittajan omaan kokemusperäiseen tietämykseen. Pidän kaikkia teoksia varsin luotettavina opuksina joita voin lämpimästi suositella lukulistalle teille kaikille.
Murrosikäinen koira ei tottele
Koirien murrosikä alkaa yleensä suunnilleen 6 kuukauden iässä ja jatkuu 1-2 vuoden ikään asti. Tuohon vaiheeseen osuu sukukypsyyden saavuttaminen, joka nartuilla näkyy ensimmäisten juoksujen tulemisena. Ensimmäiset juoksut tulevat tavallisesti n. 7-10 kuukauden iässä (meillä tytöillä ollut suunnilleen tämä haarukka) ja murrosikä jatkuu siitä vielä noin 4 kuukauden ajan. Joskus saattaa kestää pidempäänkin. Meidän Ella oli lähempänä tuota 2 vuoden ikää, ennen kuin tasaisempi aikuisuusvaihe pääsi valloilleen.
Urokset saavuttavat sukukypsyyden samoihin aikoihin (n. 8-9 kk iässä), mutta niillä murrosikä saattaa jatkuva 1,5 vuoden ikään asti. Toisaalta uroksilla muutokset murrosiässä eivät yleensä ole yhtä voimakkaita kuin nartuilla.
Tämä ikäkausi on tyypillisesti se vaihe, jossa voi tuntua, ettei koiraan saa mitään kunnollista kontaktia. Tuntuu, että murrosikäinen koira ei tottele ollenkaan. Saattaa tuntua, että koira on jopa unohtanut kaiken, mitä se jo pentuna oppi. Hormoonit jyllää ja saa koiran käyttäytymään tällä tavoin. Tässä vaiheessa kuitenkin on tärkeää jatkaa samoilla jo pentuvaiheessa opetelluilla yhteisillä säännöillä eteenpäin – vaikka se hermoja raastaisikin.
Luvattomien asioiden järsiminen saattaa lisääntyä ja omistajasta voi tuntua, ettei ole onnistunut kasvatustehtävässään koiransa kanssa alkuunkaan. Tässä vaiheessa kovasti murrosikää potevat koirat ovat vaarassa lähteä kiertokoiriksi, kun omistajilta loppuu huumori tihutöitään tekevään koiraansa. Uuteen kotiin muuttaminen olisi kuitenkin koiran kehitykselle todella haitallista, Kuten ihminenkin, myös koira elää murrosiässä vaikeaa kehitysvaihetta ja tarvitsee ihmisen – laumanjohtajansa – tukea. Vaikka se ei siltä ihan vaikuttaisikaan.
Ei pidä siis luovuttaa! Tämä vaihe kuuluu koiran elämään ja oikeanlaisella, maltillisella asenteella tasapainoisia sääntöjä ja yhdessä tekemistä touhuilemalla tästäkin vaiheesta päästään seesteisempään aikuisikään.
Mörkövaihe on luonnollinen asia
Murrosikään kuuluu myös ns. mörkövaihe. Joillain koirilla tämä ilmenee voimakkaammin kuin joillain muilla. Meilläkin joillain tytöillä tätä on ollut ja vaihe on kestänyt hieman vaihtelevan ajan. En ole näitä kirjoitellut itselleni minnekään ylös, mutta mutu-tuntumalta sanoisin, että ovat kestäneet korkeintaan muutamia viikkoja.
Mörkövaiheessa monet aiemmin tutut ja meidän mielestä normaalilta tuntuvat asiat saattavat muuttua äkkiä pelottaviksi. Tuulessa heiluva puunoksa tai ohi juokseva ihminen saattavat yllättäen tuntua koirasta kauhean pelottavilta ja jännittäviltä. Vaikka ei olisi aiemmin kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
Mörkövaiheessa on tärkeää, ettei omistaja vahvista koiran pelokasta käytöstä – tahtomattaankaan. Parhaiten tämä onnistuu, kun ihminen pysyy rauhallisena ja toimii ikäänkuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Että kaikki on niin kuin ennenkin. Tämä käytös osoittaa koiralle, ettei ole mitään aihetta pelkoon.
Aggressiivisuuden kehittyminen
Tiiran mukaan monissa tutkimuksissa on todettu, että koiralla aggressiivisuus lisääntyy 6-12 kk iässä. Tästä ei ole tehty tutkimusta tipsuilla ja tutkimuksessa mukana olleilla roduilla on merkittäviä eroja. Tuloksia on varmasti vaikea ihan sellaisenaan yleistää tiibetinspanieleihin, mutta omien kokemuksen perusteella tässä saattaa olla jotain perää. Kaikenkaikkiaan tipsut ovat harvoin aggressiivisia.
Meillä tämä vaihe on näkynyt remmirähjäyksen alkamisena niillä, joilla sellaista käytöstä on ylipäätään ollut. Näistä viimeisimmistä kotiin jääneistä Mocca on omaksunut Lakun remmirähjäyksen omakseen ja sen kanssa nyt olemme viime aikoina kamppailleet. En kuitenkaan pidä Mocan rähinää varsinaisesti aggressiivisena käytöksenä vaan pikemminkin opittuna toimintamallina. Ajallisesti tämä kuitenkin sopisi näihin tutkimustuloksiin, sillä käytös alkoi hieman ennen vuoden ikää.
Lakun käytökseen on omat syynsä ja niistä varmasti kirjoitan myöhemmin. Ne liittyvät varhaisessa nuoruusvaiheessa (n. 3 kk iässä) koettuihin traumoihin, joista on erittäin vaikea päästä eroon. Tuo nuoruusvaihe on hyvin tärkeää aikaa nimenomaan muihin koiriin tutustumisen kannalta. Siinä vaiheessa negatiiviset kokemukset muiden koirien ja ihmistenkin kanssa saattavat aiheuttaa myöhemmin koiran aikuistuessa aggressiivisuutta ja pelokkuutta. Mutta kirjoitan tästä jossain vaiheessa ihan oman postauksensa.
Murrosikäisen koiran kaverisuhteet
Hormoonien myllätessä koiran mieltä se saattaa käydä muiden koirien hermoille. Samalla nuoren koiran itsetunto on hyvin alhainen ja se on erittäin haavoittuvassa kehitysvaiheessa. Tässä vaiheessa on entistäkin tärkeämpää, että nuori koira pääsee seurustelemaan vain hyväluonteisten koirien kanssa.
Toisaalta tasapainoinen, hyväkäytöksinen ja itsevarma aikuinen koira on tässä vaiheessa erittäin hyvä roolimalli nuorelle koiralle. Usein jo pieni murahdus tai tiukka katse saattaa saada yli-innokkaan, hyvin pentuvaiheessa sosiaalistetun nuoren koiran rauhoittumaan. Toisinaan vanhempi koira saattaa ärähtää vähän kovemminkin ja painaa pennun tassullaan maahan, mikäli tämä ei pienempiä merkkejä tottele. Nämä ovat ihan luonnollisia tilanteita ja tiettyyn rajaan asti koirien on hyvä antaa hoitaa tätä sosiaalista kanssakäymistään kaikessa rauhassa.
Melkein Mocan kanssa samanikäisellä Taicalla tällaista vaihetta ei ole ollut lenkeillä. Taica on sitävastoin keskittynyt oman paikkansa pönkittämiseen oman lauman sisällä. Se on ottanut muutamia kertoja aika voimakkaastikin yhteen vuotta vanhemman Ellan ja laumanjohtaja Hipsun kanssa. Kumpikin isommista koirista on laittanut juniorin järjestelmällisesti omalle paikalleen ja taistelut ovat olleet lyhyitä. Yritystä on kuitenkin ollut.
Tässä lopussa haluaisin kuitenkin vielä muistuttaa teitä teini-ikäisten koirienne kanssa taistelevia, että vaikka murrosikäinen koira ei tottele ihan joka hetki, tämä vaihe ei kestä ikuisesti. Määrätietoinen toiminta, hyvä huumorintaju ja kärsivällisyys on tässä vaiheessa valttia. Vaihe menee ohi kyllä ajan kanssa. Koirasi tarvitsee sinun ohjaustasi ja läsnäoloasi juuri nyt.
Lisää asiasta löydät vaikka näistä linkeistä:
- Koiralla on teininä omat hormonimyrskynsä – kaksi virhettä, joita on silloin syytä välttää. Iltalehden juttu murrosikiäisistä koirista vetää yhteen tätä teemaa hieman toisesta näkökulmasta.
- Hankikoira.fi (Koiran käyttäytyminen): Kennelliiton hankikoira.fi -palvelussa on paljon hyödyllistä tietoa koiran käyttäytymisestä sen eri elämänvaiheissa.
- Eläinkoulutus.fi -sivuston opastus murkkuikäisen koiran kouluttamiseen. Sivustolta löytyy muutakin mielenkiintoista koiran koulutukseen liittyen.