Haluatko sinä tiibetinspanielin? Suloinen, pehmeä, pörröinen, seurallinen, vilkas mutta rauhallinen, hermoja välillä kovisteleva, itsepäinen mutta suuri sydämminen ja täynnä rakkautta. Siinä muutamia ajatuksia ja tunteita, joita itse ole kokenut rakkaiden karvakorvieni kanssa vuosien varrella. Kirjoitan tähän hieman rodusta yleisesti joitain asioita, jotka itselleni tästä rodusta nousevat pintaan. Tiedä siis nämä faktat rodusta.
Tiibetinspanielin luonne
Tiibetinspanieli eli tipsu on kooltaan pieni ja kuuluu FCI:n määritelmän mukaan ryhmään 9 eli seurakoiriin. Valpas, reipas ja eloisa pieni koira onkin ihan parhaimmillaan seurakoirana. Rodusta, sen ulkonäöstä, käyttötarkoituksesta, rakenteesta, historiasta yms. on kerrottu rotumääritelmässä, jonka tulkinta löytyy Tiibetinspanielit ry:n nettisivuilta.
Rotu on peräisin nimensä mukaisesti Tiibetistä tai laajemmin Himalajan alueelta, jossa se edelleen toimii tiibetiläisten vahtikoirana. Se on ikäänkuin “hälytysjärjestelmä”, jonka tehtävänä on ilmoittaa laumalleen sitä lähestyvästä asiasta: vihollisesta, vieraasta jne. Meidänkin tipsutytöt edelleen tätä lajia harrastavat ja yleensä aina vähintään yksi tipsuneideistä löytyy tienpuoleisen ikkunan edestä sohvan selkänojalta vahtimasta ja ilmoittaa, jos naapurin Luka tai Piitu ovat lenkillä tai jos mamma tulee töistä tai iskä kahvitauolle. Myös ovesta tulijat ilmoitetaan asianmukaisesti omalle laumalle. Kun ilmoitus on tehty, voidaan jatkaa keskeytyneitä askareita.
Yksi asia, josta itse pidän tipsuissa erityisesti on samalla asia, joka toisia saattaa koirassa ärsyttää ylikaiken. Nimittäin tipsun jääräpäisyys. Välillä tipsua kouluttaessani tuntuu, kuin kissalle koittaisi opettaa kuperkeikkaa tai teiniä tuomaan pyykkinsä pesuun. Rodulle on tyypillistä, että koiralta puuttuu paimen- tai palveluskoiramainen valtava halu miellyttää omaa ihmistään. Miellyttämisenhalua löytyy oikeana päivänä ja oikealla motivaatiolla, mutta aina ei vaan nappaa. Positiivinen vahvistaminen, sopivan hetken valitseminen opetustuokiolle ja kouluttajan kärsivällisyys ovat avaimia onnistuneeseen lopputulokseen.
Itsepäisyys ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö tipsut rakastaisi omistajiaan. Päinvastoin! Tipsut ovat todellisia sylikoiria ja meidänkin tytöistä jotkut mielellään lahjovat mammaa kaikenlaisilla ihanilla aarteilla. Toisinaan löydän sylistäni jonkin ihanan ja rakkaan pehmolelun, toisinaan ihanasti limaiseksi mussutetun puruluun samalla kun tiibetiläinen ystäväni silmät rakkautta pullollaan köllähtää kainalooni rapsuteltavaksi.
Tiibetinspanieli on sekä ihana että haastava seurakoira
Tiibetinspanieli on kaikessa söpöydessään kuitenkin opettava tavoille jo heti pennusta. Tipsut oppivat siinä missä mitkä tahansa muutkin koirat, mutta niiden itsenäinen luonne tekee kouluttamisesta paimenkoirien koulutusta haatavampaa. Tätä ei ollenkaan sovi kieltää. Monet ongelmakoiriksi päätyneet tiibetinspanielit ovat tapauksia, joissa koiraa ei ole osattu käsitellä ja kouluttaa oikein.
- Positiivinen vahvistaminen ainoa reitti tottelevaan tipsuun. Kouluttamisessa rangaitseminen ei johda tipsun kanssa minnekään. Toki EI-sana on hyvä opettaa, mutta sekin mielellään positiivisen kautta.
- Opeta tipsullesi tärkeimmät arkitaidot: luoksetulo, irti päästäminen, kontaktin ottaminen lenkillä ja rauhoittuminen. Näillä pääset jo pitkälle seurakoirasi kanssa. Tiibetiläiset mielellään lähtevät tutkimaan mielenkiintoisempia paikkoja jos sen sallitaan se tehdä. Komentamalla tipsua harvoin saa luokseen, mutta tekemällä luokse tulemisesta mieluisan, asia muuttuu mielekkääksi myös koiralle ja homma toimii.
- Anna koiralle omaa rauhaa. Tiibetinspanielit viihtyvät monesti omissa oloissaan eivätkä seuraa omistajaansa joka paikkaan, mikäli tuntevat olonsa turvalliseksi. Toisaalta ne halutessaan mielellään osallistuvat erilaisiin koulutusaktiviteetteihin ja omistajansa askareisiin.
- Rakasta tipsuasi ja suhtaudu sen toilauksiin huumorilla. Tipsujen omistajilta vaaditaan toisinaan hurttia huumoria. Salonkikelpoisen sohvatyynyn kouluttaminen vaatii rakkautta, huumoria ja määrätietoisuutta.
Muista tämä:
Haluatko sinä tiibetinspanielin? Jos haluat nöyrästi käskyjäsi noudattavan palveluskoiran, tiibetinspanieli ei ole sinulle sopiva rotu.
Rodun historia on hyvin mielenkiintoinen
Rakastan tämän rodun historiaa. Pidän historiasta yleisemminkin ja jokin tässä tämän rodun historiassa on sellaista, joka minua kiehtoo kovasti. Mietin toisinaan lukemiani ja kuulemiani juttuja tipsujen historiasta kun katselen omia koiriani ja koitan järkeillä niiden touhuja. Moni vastaus löytyy rodun historiasta. Osassa pitää mennä koiran alkuperään, susilaumoihin asti, jotta joihinkin asioihin saa mitään järkeä aikaiseksi. Monesti vastaus käyttäytymiseen löytyy rodun historiaa pohtimalla.
Tiibetinspanielin nykyinen olemus on ollut kokolailla samanlainen jo satojen vuosien ajan. Kuten aiemmin jo kerroinkin, rotu on lähtöisin Tiibetistä ja Himalajan alueelta, jossa sitä käytettiin vartiokoirana mutta myös jo alkujaan seurakoirana. Vartiokoirana tipsut loikoilivat luostarien muureilla ja talojen katoilla tarkkailemassa ympäristöään. Yhä edelleen tipsu mielellään kiipeää mahdollisimman korkealla tähyilemään ympäristöään. Meillä hyviksi tähystyspaikoiksi on todettu sohvan selkänoja, kissojen kiipeilypuu, yläkerran rappuset ja olohuoneen pöydät sekä tietenkin ikkunalaudat. Tipsun rakenne on kuin tehty ketterään kiipeilyyn vuoren rinteillä.
Tipsu on ollut paitsi vahtikoira niin myös seurakoira. Olen kuullut kerrottavan, että buddhalaisluostareihin muuttaneet alle 10-vuotiaat pojat saivat tipsuista lohtua ja tukea uudessa paikassa. Tipsujen tehtävänä oli myös lämmittää koleina öinä ihmisten sänkyjä niin luostareissa kuin kodeissakin.
Tipsut saapuivat Eurooppaan jo 1800-luvulla
Eurooppaan tipsut tulivat jo ensimmäisen kerran 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Brittein saarille ja ennen toista maailmansotaa rotu voi varsin hyvin. 1920- ja 1930-luvuilla brittiläinen Dr. Agnes Greig työskenteli Pohjois-Intiassa Karachi-nimisessä kaupungissa lääkärinä. Työnsä puolesta hän liikkui paljon myös Himalajan alueella. Tätä kautta hänelle avautui mahdollisuus saada itselleen myös Himalajan alueella kasvatettavia koiria, kuten tiibetinspanieleita, lhasa apsoja, tiibetinterriereitä ja pekingeesejä. Näitä koiria ei voinut ostaa rahalla vaan niitä lahjoitettiin kiitollisuuden osoituksena. Ensimmäiset tiibetinspanielin kasvattajat siis olivat Agnes Greig, joka kasvatti ja esitteli koiriaan Intiassa kennelnimellä Lamleh sekä hänen äitinsä Britannian saarilla, joka käytti kasvattajanimeä Ladkok.
Toinen maailmansota oli tuhoisa tipsuille. Ainoastaan yksi uros nimeltään Skyid selvisi ja jäi jatkamaan varsin vahvaksi ja elinvoimaiseksi 1900-luvun alulla jo kehittynyttä rotua Euroopassa. Skyid ei ollut ihannetipsu monessakaan mielessä. Skyidin jälkeläisiä löytyy myös suomalaisten tipsujen sukutauluista.
Monen mutkan kautta sotien jälkeen takaisin Eurooppaan Intiasta palatessaan 1946 sir Wakefieldillä oli mukanaan Dolma-niminen narttu ja Lama-niminen uros. Wakefieldit olivat kasvattaneet tipsupentueen Intiassa ja Lama oli yksi näistä. Dolma sitävastoin oli lahja Sikkimin maharajalta. Tipsut ja erityisesti nartut olivat hyvin harvinaisia ja kallisarvoisia lahjoja tuon ajan tiibetissä. Niitä ei mielellään jaeltu kenelle tahansa.
Hawkinsin perheellä oli heidän palatessaan Eurooppaan kaksi Wakefieldien kasvattamaa tipsua, jotka Englannissa rekisteröitiin tiibetinspanieleiksi. Näiden sisarusten nimet olivat Potala ja Garpon.
Eurooppalaisten tipsujen kantakoirat
Näissä viidessä koirassa, Skyedissä, Lamassa, Potalassa, Garponissa ja Dolmassa on eurooppalaisten tipsujen sukujuuret. Ennen maailmansotaa kasvatetuista tipsuista jäljellä on siis enää Skyedin geeniperimää. Varsinaisia Eurooppalaisten tipsujen kantakoiria ovat siis Skyid ja Dolma sekä kolmen muun Eurooppaan tulleen koiran vanhemmat Tashi ja Mughiwuli, jotka jäivät Intiaan. Alussa näillä viidellä koiralla kasvatustyötä aloitellessa sukusiitosprosentti oli hyvin korkea, mutta hiljalleen geeniperimä laajeni, kun mukaan saatiin uusia verilinjoja Intiasta, Nepalista, Bhutanista ja Tiibetistä.
Suomeen rotu tuli vuonna 1964, kun kennelnimellä of Zlazano cockerspanieleita kasvattanut Paula Kangassalo toi Englannista 5 tiibetinspanielia: urokset Sivas Ang Arro ja Sivas Kirbah sekä nartut Sivas Suzuki, Sivas Suki ja Sivas Meta. Ensimmäisenä vuonna 1964 tipsuja rekisteröitiin Suomen Kennelliittoon 5 tuontikoiraa ja 5 suomalaiskasvattia. Vuonna 1970 tipsuja rekisteröitiin Suomessa jo 92 ja tänä päivänä puhutaan jo sadoista rekisteröidyistä pennuista per vuosi. Tiibetinspanieli onkin nykyisin varsin yleinen pikkukoira Suomessa.
Haluatko sinä tiibetinspanielin?
Kun löydät sopivan pennun itsellesi, käy tutustumassa, mitä kaikkea pennun tuleminen kotiin merkitsee artikkelista Koiranpentu tulee kotiin – Näin valmistelet kotisi uudelle perheenjäsenelle .
Lisäksi näistä lähteistä löydät luotettavaa tietoa tiibetinspanieleista (näitä lähteitä on käytetty tämän artikkelin kirjoittamiseen):
- Pirkko Linnus, Saffron kennel. Artikkeleita rodun taustoista. https://www.saffron.fi/artikkelit-articles
- Tiibetinspanielit ry. Tiibetinspanieli – suuri sielu pienessä koirassa: https://tiibetinspanielit.fi/rotu/tiibetinspanieli
- Tiibetinspanielit ry. Rotumääritelmän tulkinta: https://tiibetinspanielit.fi/images/pdf/rotumaaritelman-tulkinta.pdf
- Hankikoira.fi -palvelun kuvaus tiibetinspanielista: https://www.hankikoira.fi/koirarodut/tiibetinspanieli
- Tiibetinspanielit ry. Aiotko hankkia – tiibetinspanielin. https://tiibetinspanielit.fi/pentuneuvonta/rekisteroity-pentu
Vastaa