Toimintaa pyörittävät Outi Rask ja Tero Honkanen. Lisäksi Outin tytär Helmi käy aktiivisesti mukanä näyttelyissä ja osallistuu pentujen hoitamiseen ja kasvatukseen omasta tahdostaan. Tämä kasvatustyö on siis oikeastaan koko perheen harrastus meille.
Outi on käynyt Suomen Kennelliiton Kasvattajan peruskurssin syksyllä 2013 ja heti kohta sen jälkeen laitettiin hakemus kennelnimestä menemään. Kasvattajan jatkokurssin Outi kävi syksyllä 2014.
Kennelnimi Qoontip’s myönnettiin elokuussa 2014 vain päivää ennen kuin esikoispentueemme näki päivänvalon. Outi on myös suorittanut useita kissankasvatukseen liittyviä kursseja (mm. kissankasvattajan perus- ja jatkokurssin) sekä osallistunut lukuisiin lisäkoulutuksiin, joita kasvattajille (sekä koiran- että kissankasvattajille) järjestetään. Enemmänkin olisi haluja käydä, kun vaan aika riittäisi. “Oikeiden palkkatöiden” ohella ja perheen ehdoilla kun tätä tehdään.
Koirat ovat liittyneet meidän molempien elämiin jollakin tapaa aina. Outi luuhasi lapsena kaikki naapuruston koiratalot säännöllisesti läpi ja luki koirakirjoja ja keräsi kaikkea mahdollista tietoa niistä. Lopulta teini-ikäisenä hän sai tahtonsa läpi ja ensimmäisen oman koiransa, japanese chinin Yamin. Ei tullut berhandilaista vaan pieni tomera nappisilmä. Terolla taas on lähes aina ollut saksanpaimenkoiria niin lapsuudenkodissaan kuin aikuisiällä omassa kodissaankin. Lapsuutensa kesät hän vietti isovanhempiensa luona Turun reunamilla, jossa isovanhemmilla oli lapinkoirakennel.
Outin ja Teron elämänpolkujen kohdatessa oli päivänselvää, että tähän uusioperheeseen syntyy kyllä neljän ihmislapsen lisäksi lisääkin lapsia – mutta karvaisia sellaisia. Koiria ja ehkä kissojakin. Tiibetinspanielit rotuna oli kiehtonut Outia jo kauan. Tipsu on juuri sellainen sopivan kokoinen sohvalle kylkeen köllimään telkkaria katsomaan ja sillä on ihanan pehmoinen turkki, jota on kiva silittää ja rapsuttaa. Luonne on ystävällinen ja valpas, ei mikään riidanhaastaja. Tipsut muistuttavat kovasti myös rakasta Yamia, mutta rotuna se on paljon terveempi kuin japanese chin.
Koska tapahtumilla on yleensä tarkoituksensa, muutti Outi sattumalta asumaan tipsukasvattajan naapuriin. Vettä myllyyn heitti Outin pieni tytär Helmi, joka karkasi jatkuvasti naapuriin ihania koiria katsomaan. Siinä sitä sitten tutustuttiin Anjaan ja Harriin ja päästiin todistamaan pienten pentujen syntymisen ihmettä ja kasvua. Anjan kasvatustyön tarina tavallaan jatkuu meidän kennelissämme, sillä olemme kantanarttumme häneltä hankkineet ja Anjan avustuksella ensimmäiset kolme pentuettamme ovat maailmaan syntyneet. Paljon olemme Anjalta sellaista käytännöntietoa saaneet, jota ei kirjoista ja kursseilta ole voinut oppia.